Iloa vauvan kanssa - ilman kännykkää

Olen tottunut seuraamaan uutisia, selailemaan kännykkää, kuuntelemaan musiikkia, katsomaan Netflixiä, lähettämään sähköposteja, hoitamaan laskuja ja roikkumaan somessa – niin kuin meistä useimmat.

Erityisherkkä aikuinen tyttäreni tuli luokseni viikoksi asumaan ja pyysi, että sulkisimme kanavat täksi ajaksi. Aluksi se rajoitti, mutta olikin sitten virkistävää – tuntui, että tutustuin itsessäni johonkin digihälyn peitossa olleeseen ja kuulin paremmin omaa sisäistä ääntäni. Samalla sain kiinni siitä, kuinka riippuvaiseksi ja kärsimättömäksi olin tullut. Tuli mieleeni Aki Sirkesalon biisi: ”Annoin pikkusormen - se vei koko käden”.

Kännykkä ja digilaitteet ovat tulleet jäädäkseen myös vauvaperheen arkeen. Neuvot mihin tahansa pulmaan saa kätevästi vaikka tekoälyltä, ja somen kautta tavoittaa vertaisryhmän, ystävät ja isoäidit. Laitteelta on helppo laittaa vauvalle hauskoja lastenlauluja tai videoita niinä hetkinä, kun ei ehdi antaa vauvalle huomiota. Esimerkiksi ollessaan ruoanlaitossa, roskien viennissä tai omalla laitteella. Kätevää.

Arjen tohinassa on kuitenkin houkutus ummistaa silmänsä nähdäkseen, miten meidät on koukutettu. Nopeat kelat ja pelit on rakennettu koukuttamaan salamannopeasti. Lyhyt odotus, joka palkitaan nopeasti, kaappaa aivojen huomion. Tuntuu mukavalta, kun ei tarvitse rasittaa ajatteluaan tai venyttää kärsivällisyyttä pitkään odotukseen ja näennäiseen tylsyyteen. Se kuitenkin olisi tarpeen luovuuden kehittymiseksi. Vauvan kehittyvissä aivoissa reitit, joita käytetään ja toistetaan usein, vahvistuvat, ja käyttämättömät putoavat pois. Äiti tai isä, joka käyttää itse kännykkää koko ajan, on stressaantunut. Hän ei pysty olemaan läsnä lapselle tarjotakseen iloisia yhdessäolon kohtaamisia – joita vauvan aivot kaipaavat.

Siinä, missä mummot tarkastelevat varovasti uusia välineitä, vauvat oppivat saman tien painelemaan ja pyyhkäisemään näyttöjä. Mummojen harmiksi tavallinen vuorovaikutus ei monesti enää pysty kilpailemaan laitteen viehätysvoiman kanssa. Jatkoa seuraa; olen nähnyt, miten kaksivuotias osaa jo itse löytää ne kaikkein kauheimmat väkivaltavideot, vaikka hänelle laitettiin aluksi Muumeja. Pientä lasta kiehtovat pelottavat asiat heti, kun he uskaltavat niitä katsoa, mutta lapsi ei osaa erottaa oikeaa ja virtuaalitodellisuutta toisistaan.

Kun markkinoille tuodaan uusi tietokonepeli, puhutaan hienoista grafiikoista tai todentuntuisista efekteistä. Monet tutkijat edelleen vakuuttavat, ettei tietokonepeleistä ole haittaa. Ehkä ei, jos niihin käytetty aika on kontrolloitua ja perheen perusasiat ovat kunnossa. Mutta jos perheessä on neuroepätyypillisyyttä tai kriisitilanteita, pelit tai Tiktok tulevat helposti korvaamaan aitoa vuorovaikutusympäristöä ja lapsilla nähdään enemmän keskittymisongelmia, tunnesäätelyn vaikeutta ja väkivaltaista käytöstä.

Lastenpsykiatriassa on lisääntyvästi nettiriippuvaisia lapsia, osa tarvitsee vieroitukseen osastohoitoa tai sijoitusta. Neuvolassa nähdään kolme- nelivuotiaita, joiden puhe on viivästynyt tai he puhuvat käsittämätöntä englannin- ja kiinankielen sekoitusta.

Lapsi saa pelimaailmasta arvot, joissa toisen vahingoittaminen on palkitsevaa ja vallan saaminen omiin käsiin tuo mielihyvää. Lapsi oppii manipuloimaan ja kiukuttelemaan saadakseen lisää peliaikaa ja vanhempien on yhä vaikeampi vetää rajoja. Peleissä ei useimmiten palkita reilua tai moraalista käytöstä.

Toivottavasti vauvasi ei joudu liikaa kilpailemaan huomiostasi kännykän kanssa. Et myöskään tee vauvallesi tai taaperollesi karhunpalvelusta, vaikka et anna hänelle kännykkääsi tai ihan omaa padia. Vauva tarvitsee läsnäolon hetkiä! Hyvissä kohtaamisissa vauvan aivoissa ja mielessä kehittyy turvaperusta, yhtä tärkeä kuin kunnon perustukset ovat talolle.

Lähde siis aluksi vaikka kävelylle ja unohda kännykkä kotiin. Mieti, kuka on kuskin paikalla, sinä vai kotiisi tunkeutuva digimaailma. Mieti, missä tilanteissa voit vetää rajoja, vaikka se on vaikeaa. Yrittäkää keksiä toisten vanhempien kanssa yhteisiä tapoja rajata ja tarjota jotain vaihtoehtoista, elävässä elämässä. Ymmärrä ja päätä, että olet arvokas ja tärkeä. Vauvan kannattaa tutustua sinuun. Ymmärrä ja päätä, että vauva on arvokas ja sinun kannattaa tutustua häneen. Vaali teidän kahdenkeskisiä hetkiä. Anna ilon tulla sinuun vauvan katseesta, naurusta ja suloisesta olemuksesta – ihan oikeassa maailmassa.

VauvaSuomi ry:n hallituksen jäsen Sinikka Mäkelä, PsL, terapian erikoispsykologi, varhaislapsuuden VET vuorovaikutuspsykoterapeutti, suggestoterapeutti.