Perille perheeseen - kuka tänne tulikaan?
Sade oli kastellut keväisen mullan. Maa tuoksui vihreälle, kasvulle ja keväälle. Päärynäpuun valkoiset kukat olivat juuri aukeamassa ja iltahämärässä punarinnan laulu täytti maiseman. Sellaisena hetkenä aivan tovi sitten minusta tuli mummukka. Sellainen mummeliini, joka voisi viettää ainakin puolet päivästä katsomalla kännykkään tupsahtaneita vauvakuvia. Kännykän kilahdus saa virittymään: Tuliko uusi kuva maailman suurimman suloisuuden haukotuksesta? Pari lyhyttä videonpätkää voisivat vuorotellen täyttää koko iltani. Jokainen ilme on niin ihmeellinen ja samalla kuitenkin ikiaikainen. Olen kuullut puhelimesta pienen tovin tarmokasta itkua. Olen kovin utelias kuulemaan tuota ääntä lisää. Hän on koko ajan jotain niin uutta ja ainutlaatuista. Kuin keväinen luonto, jonka ihmettelyyn ei väsy. Jotain, jonka jokaiseen piirtoon ja ääneen on syytä perehtyä.
Luin hiljattain, että itämerensuomalainen sana perhe, pere, perē tai pereh on samaa sanan juurta kuin perehtyä. Sanan alkuperäinen merkitys on osuvasti kotiutua, tottua, kesyyntyä, jäädä asumaan pitkäksi aikaa. Se on perille tulemista ja perheeksi tulemista. Perheeksi tuleminen oli alun perin siis myös perille tulemista, toisiin tottumista ja ehkäpä osuvasti myös uuden tulokkaan kesyttämistä. Isovanhempana luotan juuri syntyneisiin tuoreisiin vanhempiin 110 prosenttisesti. Siitä huolimatta haluaisin kertoa, että vielä voisi koittaa jotain erilaista imetysotetta tai hierontaa. Vielä saattaisi pystyä kesyttämään vauvan vatsaa tai aristavia rintoja jollain ikiaikaisella konstilla.
Olen minä hetkenä hyvänsä valmis ajamaan Suomen toiselle laidalle. Tiedän hyvin, että nämä ensimmäiset hetket, päivät ja viikot ovat heille erityisen tärkeitä kiintymyssuhteen rakennusretkiä. Heidän on saatava perehtyä uuteen ja perheeksi tulemiseen yhdessä ollen. Heidän on saatava olla rauhassa ihokkain toisiinsa tutustuen, toisiaan katsellen ja nuuskutellen. Mummukka joutaa pysymään etäämmällä ja odottamaan aikaa, kun tarvitaan vaunuttelijaa ja pienen ihmeen kuulumisten kuuntelijaa ja sylittelijää. Tulee aika, jolloin sanan merkitys saa laajentua perikunnaksi ja perilliseksi. Sitä ennen voin jo alkaa ihmettelemään, kenen peruja mikäkin piirre on. Kuinka somat sormet hänellä on ja miten ihmeellinen hän onkaan! Uuteen perheenjäseneen perehtyminen on vuorovaikutusta alusta alkaen.
Onneksi meillä on ihmeellisen vivahteikas ja ilmaisuvoimainen kieli apunamme, ja kännykän avulla kauempaakin voin osallistua pikkuisen ilmeiden ihmettelyyn. Voin näin omalta puoleltani tehdä jo hänen kanssaan tuttavuutta. Tervetuloa perheeseen!
Sirpa Ilkka-Ahola, VauvaSuomi ry:n hallituksen jäsen, tuore isovanhempi, perhetyönohjaaja, perhe- ja paripsykoterapeutti