SUOMI-VAUVAN SATA VUOTTA

Kaverini mummoa juhlittiin juuri vanhainkodin ensimmäisenä satavuotiaana. Vaikka muistot olivat jo himmentyneet, hän muisti ja ymmärsi, minkä taipaleen hän oli kulkenut – saman kuin Suomi!

Sata vuotta sitten eräs lastenlääkäri Arvo Ylppö aloitteli uraansa ja ennen pitkää hänen vastaanotolleen muodostui pitkä äitien ja vauvojen jono. Vauvojen kuolleisuus oli noin 14 prosenttia. Vauvoja uhkasivat monenlaiset riskit ja traumat sekasortoisessa maassa. Suomen itsenäistyminen antoi paljon uutta toivoa ja mahdollisuuksia olla etsimässä omaa ja kansallista identiteettiä. Se oli kuitenkin epätasa-arvoista. Paremmissa perheissä naisillakin oli mahdollisuus edetä jopa ylioppilaaksi, mutta tavallisemmin vauvat syntyivät paitaressuiksi köyhyyden keskelle suureen lapsilaumaan, jota siskot ja mummot hoitivat sillä aikaa, kun äitien piti tehdä raskaita talon töitä.

Suomen sataan vuoteen mahtui nousuja ja laskuja; niin metsäteollisuuden kasvua, taiteen kukoistusta ja hienoja urheilusaavutuksia, kuin pula-aikoja ja kulkutautien koettelemuksia. Raskaina sotavuosina Suomi joutui uhraamaan isiään ja lapsiaan, mutta jälleenrakennusajan vuosina syntyneet suuret ikäluokat olivat jo paljon tasa-arvoisempia, koska Suomessa osattiin tehdä viisaita päätöksiä; äitiysneuvoloiden perustaminen, äitiyspakkaus ja lapsilisät kaikille, ilmainen kansakoulu ja kouluruokailu, aravarakentaminen jne. Koulutus tuli kaikille mahdolliseksi ja sitä arvostettiin. Vauvakuolleisuus oli kääntynyt laskuun ja hygieniaa korostettiin. Muovi tuli helpottamaan vauvan puhtaanapitoa – enää ei tarvinnut vaihtaa olkia vauvan patjan pehmikkeeksi. Vauvoja hoidettiin Ylpön Saksasta omaksumien ohjeiden mukaan neljän tunnin syöttöväleillä ja heidät pantiin ulkomaalaisten kummastukseksi pakkaseen päiväunille.

60-luvulla suuret ikäluokat siirtyivät työelämään ja muuttivat kaupunkeihin. Äidit joutuivat menemään varhain töihin ja tuskaisina kieltämään kiintymyssuhteen merkityksen.70-luvulla onneksi äitiyslomaa pidennettiin ja koettiin tarpeelliseksi kehittää myös päivähoitoa. Pesukoneet ja imurit helpottivat kodinhoitoa ja viihdemaailma aukesi TV:n, elokuvien ja popmusiikin kautta. 80-luvulla alettiin puhua lempeästä synnytyksestä, vauvantahtisesta imetyksestä ja lapsilähtöisestä kasvatuksesta. Vauvoilla oli paremmat olot kuin aikoihin. Vauvan sai ottaa syliin ilman syyllistymistä siitä, että heti hemmottelee vauvan pilalle.

Taloudessa mentiin kohti nousukautta. Samalla syntyvyys alkoi kääntyä laskuun. Ensisynnyttäjien keski-ikä alkoi kivuta lähelle nykyistä, kolmeakymmentä. Vaikka aineellinen hyvä lisääntyi, vanhemmuus tuntui välillä katoavan. Siitä olivat tulleet kilpailemaan monet ammattilaiset aina hammaslääkäristä puheterapeuttiin. Lasten ruumiillinen kuritus kiellettiin, mutta vaihtoehtojen etsimisessä oltiin vähän hukassa, vaikka neuvojia olikin paljon. Hyvillä muutoksilla on silti ollut merkitystä, mikä on alkanut näkyä esim. nuorten luovuuden ja itsetunnon kohoamisessa.

Uudella vuosituhannella vanhemmuus näyttää muutosten tulvassa tulevan vielä vaikeammaksi. Nyt syntyvät vauvat eivät näe lehmiä tai suomenhevosia kuin korkeintaan pelikoneelta, mutta sellaisen he saavatkin jo melkein ristiäislahjaksi. Vaikka digitaalisuus ja teknistyminen voi helpottaa elämää, siitä on tullut jo uhka varhaiselle vuorovaikutukselle. Vauvojen pitää kilpailla vanhempien läsnäolosta some-maailmassa, mutta ennen pitkää vanhemmat huomaavat, miten vaikea on vetää rajoja lapselle, joka kinuaa puhelimia ja pelejä ruokapöydässä, autossa, kylässä ja kiireisissä hetkissä. Pelien kehittäjien on korkea aika ryhtyä miettimään, miten digitaalisuus auttaisi empatiakasvatusta ja lapsia hyvien valintojen teossa. Nykyajan päätöksenteossa myöskään kiintymyssuhteita ei paljon tunnuta arvostettavan, kun tehokkuus ja taloudellisuus korostuvat - aikaamme leimaa kertakäyttöisyys ja vaihtuvuus, niin tavaroiden, palveluiden kuin ihmissuhteiden suhteen.

Tiede ja terapeuttien kliininen kokemustieto on kuitenkin avannut vauvan maailmaa aivan uudella tavalla ja konkretisoinut sen, mitä oikeastaan tarkoittaa hyvä tai huono lapsuus. Jos vauva syntyy toivottuna riittävän turvalliseen perheeseen, luonnostaan syttyvä kiintymys tekee vuorovaikutuksesta mukavaa. Vauva saa hyvän itsetunnon ja tunteiden säätelyn eväät. Jos taas tunneherkkään raskauden aikaan ja vauva-aikaan sisältyy paljon stressiä, yksin jäämistä, väsymystä ja kovia asenteita, ne nakertavat kiintymyssuhteen kehitystä ja heikentävät vauvan mahdollisuuksia oppia ihmisyyttä sekä ajallisesti että laadullisesti. Vauvan täytyy kehittää puolustusta luottavaisen liittymisen kustannuksella. Vaikka vauvan ei uskota ymmärtävän perheen vaikeita asioita, hän ymmärtää niitä tunnesävyjen ja vuorovaikutuksen peruslainalaisuuksien kautta Vauvan elämänkerta lähtee omalle raiteelleen, jossa toistuvat sukupolvien ketjussa aiemmin istutetut haitalliset mallit. Terapeuttisilla väliintuloilla tätä kehitystä on mahdollisuus kääntää parempaan, avata solmuja ja tuoda ongelmien tilalle iloa ja onnistumisen kokemuksia niin vauvalle kuin vanhemmille. Bolbyn kiintymyssuhdeteoria on tuonut tähän työhön hyödyllisen näkökulman, joka oli aluksi paitsiossa, mutta nousi uudelleen tutkijoiden kiinnostuksen kohteeksi, kun vuorovaikutusta alettiin tutkia videolta. Myös aivojen kuvantamistutkimuksista on oivallettu, miten merkityksellistä varhainen vuorovaikutus on aivojen kehittymiselle, heti alusta lähtien – ja muutoksia tapahtuu myös hoivaavan aikuisen aivoissa.

Mitä vauvat tarvitsevat satavuotiaassa Suomessa? Vauva ei voi puhua omasta puolestaan eikä vauva voi odottaa. Mitä vauva toivoisi? Ei mitään kohtuutonta. Läsnäoloa, hyviä, arvokkaita kohtaamisia. Syliä ja turvaperustaa, johon voi hakeutua aina tarvittaessa. Se antaisi mahdollisuuden kokeilla ja tutkia, oppia leikkimällä, kehittää sosiaalisia ”odotusmalleja”, tuntea olevansa perheenjäsen, jolla on oma ”ääni”. Vauva voisi toivoa lisää isän läsnäoloa arjessa ja mahdollisuutta muodostaa myös hänen kanssaan läheinen suhde. Hän iloitsee myös isovanhemmista ja muistakin sosiaalisista suhteista, nauttii yhteisöllisyydestä, jossa saa jaettua hyvää oloa, mutta myös lohdutusta ja apua hankalien tunteiden säätelyyn.

VauvaSuomi haluaisi tehdä Suomesta vauvojen mallimaan. VauvaSuomi kaipaisi Suomeen lisää yhteisöllisyyttä, niin ettei yksinhuoltajaäitikään tuntisi jäävänsä vauvansa kanssa yksin. VauvaSuomi toivoisi, että väsyneet vanhemmat saisivat tilaisuuksia lepoon, niin että joku huolehtisi vauvasta sen aikaa. Kuormittuneita vanhempia pitäisi voida auttaa kotona arjessa mm. lisäämällä kotihoitomahdollisuuksia. Isovanhemmille ja vauvoille toivoisi enemmän yhteyttä. Omien isovanhempien puutteessa voisi lisätä mahdollisuuksia ikäihmisten ja vauvojen kohtaamisiin.. Asenteen vauvoja ja varhaislapsuutta kohtaan toivoisi olevan kunnioittavampi, samoin kuin vanhempia ihmisiä kohtaan. VauvaSuomi toivoisi, ettei pk-työnantaja kaatuisi äitiyslomista aiheutuvien kulujen vuoksi, että isä voisi tuntea ylpeyttä sitoutumisestaan ja että perheessä olisi tarjolla joustavia ratkaisuja työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi. Ylipäätään Suomessa voitaisiin yrittää tervehtiä vauvoja iloisesti eikä kääntää selkää tai luoda kriittisiä katseita, jos vauva tai pieni uhmaikäinen alkaa huutaa kaupassa tai raitiovaunussa. Meistä jokainen voisimme osaltamme luoda lisää tilaisuuksia jakaa sitä iloa, mitä vauva tuottaa ympäristölle. Vielä voisi toivoa. että jokainenuskaltaisi myös muistella omaa vauva-aikaansa kiinnostuneen ymmärtäväisesti ja hyväksyvästi, oppien siitä jotain, mikä lisää voimavaroja arjessa.

Entä mitä vauvojen elämä on seuraavat sata vuotta eteenpäin, yhä teknistyvässä ja muuttuvien uhkien maailmassa? Haluammeko puolustaa hyviä tunnearvoja ja kasvattaa viisaita tulevaisuuden kansalaisia? Annammeko vauvojen tuoda äänensä kuuluville ja kirjoittaa Suomen historiaa?

Many of the things we need can wait.

The child cannot.

Right now he is growing.

Right now he is beginning to see and to feel and to understand.

We cannot say "tomorrow" to him.

His name is "today." (Gabriela Mistral)

Kirjoittanut: Sinikka Mäkelä, Varhaislapsuuden VET vuorovaikus psykoterapeutti ja VauvaSuomen hallituksen jäsen